Albert’s coffee & vintage

 

Syy miksi rakastan Helsinkiä ja haluan asua täällä on se, että koskaan ei ole tylsää ja omassa kotikaupungissakin voi leikkiä turistia. Uusia kahviloita ja putiikkeja syntyy kuin sieniä sateella ja aina jonkun kulman takana on jotain uutta nähtävää. Kävelin eilen ystävän kanssa Punavuoressa ja löysimme kivan näköisen paikan. Kahvin ja vintagen kutsua on vaikea vastustaa. Pojat tiskin takana kertoivat olleensa paikalla vasta kolme viikkoa ja nyt jo oli laajennussuunnitelmat haaveissa. Hyvä asenne, sanoisin.

 

 

Kioskin antimia ei tullut vielä testattua, joten jonain aurinkoisena päivänä kun on enemmän aikaa, täytyy lähteä uudelle kierrokselle ja kurkata onko putiikkiin tullut jotain uutta. Muistelen kuulleeni, että liike olisi auki joka päivä, mutta en uskalla luvata, sillä keskityin heilumaan kamerani kanssa ja hieromaan ystäväni kanssa senkkikauppoja.

 

Albert’s coffee & vintage löytyy osoitteesta: Albertinkatu 17.

Advertisements

Valintoja ja ratkaisuja

Minun on jaettava kanssanne muutamia ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässäni viime aikoina kotiini ja blogiini liittyen. Ensinnäkin minulla on heti pieni kriisi ja huono omatunto, kun minulla ei ole mitään annettavaa täällä hetkeen. Plaah. Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan lähes mitään muuta kuin maalaamista, joka on vienyt kaiken aikani.  Ja voi näkisittepä kotini! Se on yksi sikolätti! Poikaystäväkin meni hiljaiseksi ( vaikka ei myönnäkään kauhistuneensa ) kun vahingossa jouduin päästämään sisälle. Olen vältellyt tilannetta, että kukaan vierailisi luonani, ennen kuin saan energiaa siivoamiselle. Ja tiedän, ettei koti ole mikään esittelyhuoneisto, jonne voi kutsua vain kun kaikki on parhaimmillaan, mutta en nyt sentään halua että tiskien ja roskisten haju jää mieleen, kun luonani vierailee.

 

Nämä kuvat, jotka ystäväni minulle linkkasi, inspiroivat minua nyt paljon. Ne auttavat jaksamaan tämän kaaoksen yli ja saavat uskomaan että jonain päivänä asun taas kivassa kodissa, jossa tavarat ja ihmeelliset röykkiöt eivät loju lattialla ja minulla on aikaa tiskata, viedä roskat ja viettää laatuaikaa kotona.

Toinen asia, joka on ilahduttanut minua paljon, on mieleeni jäänyt pääkirjoitus, jonka Divaanin Jenny Brandt kirjoitti muutama lehti sitten. Kiitos Jenny,  se osui ja upposi, sillä olen haaveillut uudesta kodista, koska nykyisessä on muka kaikki vialla! Jenny kirjoitti kuinka koti on kuin parisuhde, jossa ongelmat eivät katoa suhdetta vaihtamalla tai haaveilemalla uudesta, vaan korjaamalla ne asiat, jotka ovat pielessä.

“Kun epäjärjestys pääsee valloilleen, syytän siitä kotia: riittämätöntä kaappirivistöä, huonosti suunniteltua keittiötä, ahdasta eteistä. Ajaudun henkiseen syrjähyppytilaan ja alan katsella uusia asuntoja.”

Ei pidä hylätä kotiaan, koska ei jaksa ratkoa niitä ongelmia, jotka kodissa mättävät. Pitää miettiä miksi on alunperin rakastunut juuri siihen kotiin, jossa asuu. Minä olen rakastunut narisevaan lautalattiaan, leveään ikkunalautaan, kauniisiin oviin ja vanhan talon tunnelmaan ja hyvään sijaintiin. On siis tehtävä kodista sellainen, että siellä viihtyy ( kun ei ole mahdollista muuttaa jättimäiseen lukaaliin, jossa muutamat vaateröykkiöt, paperikasat ja muut lojuvat esineet eivät tuntuisi miltään ).

 

Näissä kuvissa minua viehättää valo ja tilan tuntu, koska tavaroita on niin vähän. Mielikuvissani kotini tunnelma olisi siis suurinpiirtein tällainen, sitten kun saan aikaa siivota perusteellisesti. En silti lakkaa haaveilemasta, että jonain päivänä minulla olisi ihan ihkaoikea keittiö. Sitä ennen on kuitenkin järjestettävä huonekalut niin, että samaan tilaan mahtuu keittiö, sänky, sohva, ruokapöytä, ja öö, no kaikki asiat jokseenkin tasapainoisesti.

 

kuvat: booli.se

Sinistä

Helsingissä taivas on harmaa ja sataa, joten sinisen taivaan toivossa kuvasin sininiä asioita. Kuvat ovat yhtä puuroisia kuin harmaa taivaskin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan keskitytään mieluummin ihailemaan pikkuruista bambia! Sain sen äidiltäni vasta nyt ja sen on kuulemma mummoni antanut minulle kun olen ollut pieni. Olen niin iloinen, että sain sen vasta nyt, sillä tiedän että muuten sitä ei enää olisi! Bambi saa asustella tuossa pikkuruisessa laatikossaan vaaleanisinisessä pumpulissa, sillä en uskalla käyttää sitä. Hukkaisin kuitenkin.

Nyt toivotan teille ihanaa viikonloppua, nauttikaa!  Sunnuntaina kuulemma pitäisi olla lämmintä ja aurinko paistaa, joten se on loistava päivä tehdä sunnuntaikävely Kuvitelma- kuvataidemyyjäisiin!

Huhtikuun turinoita

 

Hassuja päiviä. Tuntuu kuin kulkisin puoliksi unessa ja kaikkeen reagointi tapahtuu vähän viiveellä. Vetelä olo, mutta tein jotain poikkeuksellista. Valmistin ruokaa. Itse. Kotona. Tein bataatti-linssimuhennosta, jonka ohjeen löysin Eevan Kauhaa ja rakkautta-blogista. Eeva kirjoittaa niin vetoavalla tavalla, että haluaisin valmistaa blogin jokaista ruokaa sen kummemmin miettimättä pidänkö ruoasta vai en.

Huomioita kodissani: Kuivat kukat ja oksat, jotka olen kerännyt löytöretkiltäni näyttävät virkeämmiltä kuin nuupahtaneet viherkasvini. Olisi kai tehtävä jotain.

Tänään ilahduin kun tarjosin herralle istumapaikkaani ratikassa ja herra tokaisi tyytyväisenä, että tässä ollaan niin nuoria, ettei istuta ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Vastasin, että se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.

Kuvitelma kuvataidemyyjäiset!

Hei ystävät! Tulevana sunnuntaina järjestetään Kulttuuriareena Gloriassa Kuvitelma kuvataidemyyjäiset. Allekirjoittanut on siellä mukana myös, joten olisi tosi kiva nähdä teitä!

Odotan kovasti tätä tapahtumaa ja sitä että pääsen näkemään mitä kaikkea muut tekevät. Tämä on loistava mahdollisuus hankkia seinälle uniikkia taidetta! Kuvitelmasta löytyy originaalitauluja, grafiikkaa, sarjakuvia, kollaaseja, julisteita, erilaisia ja -kokoisia printtejä, keramiikkaveistoksia, mosaiikkitöitä, kirjoja, magneetteja, koruja, paitoja, kangaskasseja, palapelejä, hattulaatikkoja, pinssejä ja kortteja. Paikalla on myös taidetarvikkeiden kierrätyspiste, johon voi tuoda tarpeettomia tarvikkeita kiertoon ja ottaa jotain tarvitsemaansa itselleen.

 

 

Minua suorastaan jännittää, että mitä itse vien paikalle, sillä olen ollut niin tuli takapuolen alla tulevan kesän näyttelyn kanssa, että en ole pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Nooh, onhan tässä vielä kuusi päivää aikaa, jaiks! Muutaman pienen maalauksen ainakin otan mukaan ja täällä viuhuu iltaisin myös korttipaja, joten katsotaan! On muuten aivan uskomattoman vaikeaa maalata korttikoossa tai pienille pohjille, kun työhuoneella maalauspohjat vain suurenee. Toisaalta ihanaa tehdä välillä jotain ihan muuta.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!!!

Parvekekausi avattu, hurraa!

Sain viime viikolla nauttia ensimmäisen parvekeaamiaisen. Sitä oli kuulkaas odotettu kuin kuuta nousevaa ja monena aamuna hihkuttu, että ” jokojokojoko ” ja petytty kun verhojen takaa ei paljastunutkaan aurinko. Tänään taas paistoi ja lasitetulla parvekkeella sai oikein hikoilla hihattomassa paidassa, kun aurinko porotti sisään. Ihan parasta!  Ja ei, minulla ei ole parveketta, (plaaaaah! ) mutta onni on poikaystävä, jolla on. Seuraavaan kotiini vaadin tuon ihanan kesähuoneen!

Onko teillä mahdollisuus parvekeaamiaisiin?

Merimies

 

 

Nämä kuvat ovat kuukauden takaa. Yksi parhaimmista, aurinkoisista aamuista, jonka olen viettänyt. Oli vielä lunta ja jäätä. Kirpeä ilma, mutta lämmittävä aurinko. Päivä, jonka aloitimme kävelemällä satamassa. Kuvasin turkooseja, keltaisia, sinisiä ja vihreitä asioita. Jäätä, laivoja ja nostokurkia. Ystäväni huusivat: ” Hei se vilkuttaa sulle, se vilkuttaa, hei etkö sä nyt nää, että se hymyilee ja vilkuttaa! ” Minä vain keskityin laivan pressuihin, kun iloinen merimies tuijotti hymyillen laivansa ikkunasta. Ihana! Se hymy sai hirveän iloiseksi. Ja kuva muistona.