On aamu, onni, valo ja kokonainen elämä

On aamu ja hamuan pimeydessä nauhaa, joka avaa verhot veto vedolta. Tunnen kosteuden ja viileyden. Näen pisaroita. Olen unohtanut sulkea sisemmän ikkunan. Huoneeseen huokuu sameutta, kirpeän kosteaa ilmaa ja vähän lämmintä valoa.

Pisaroista on muodostunut kaunis helmiverho ikkunaan. Jään ihailemaan näkyä ja mietin, että onneksi ikkuna jäi auki. Onneksi on aamu, pisarat, valo ja kohta tuoksuva kahvi.

Olen pitänyt tammikuuta hyvänä. Nähnyt värejä ja muotoja kaikkialla. Maalannut unissa ja valveilla. Ollut yhtä väriä ja muotoa. Se on kannatellut pimeydessä. Se ja kaikki pullat jotka olen syönyt.

Hämmennän itseni tajuamalla etten haaveile kovinkaan paljon mistään juuri nyt, sillä on ihan hyvä. Jos saisin valita lähdenkö huomenna rantalomalle vai työhuoneelle, olisi vaikea valita, sillä tekee mieli vain maalata.

Sunnuntai. Äänestyspäivä. Kolmas kuppi kahvia-päivä. Ystävän syntymäpäivä. Rakkaudesta-päivä. Hiljainen, rauhallinen, hyvä päivä.

Advertisements

Kameran edessä ja takana / Tuttuja kulmia uusin silmin

Tammikuun Deko toi iloa, muiston kesästä, valosta ja tästä kodista kansien väliin. Kiehtovaa nähdä oma koti toisin silmin. Näyttää aina ihan uudelta, erilaiselta, jopa hehkeältä. Saattanee johtua siitä, että nurkat on putsplank ja kaikki kivasti järjestyksessä. Vissi ero vaikka tähän hetkeen, kun täällä vällyjen välissä niistelee, pyykit roikkuu oven pielissä ja siellä sun täällä, silityslauta keskellä olohuonetta, keittiön pöytä muutaman aamiaisen, lounaan ja illallisen jäljiltä ja vähän lehtiä, piirroksia ja kyniä siihen päälle.

Oli muuten hauska, villi ja tehokas päivä tuo kuvauspäivä silloin. Tuntui kuin olisin tuntenut kuvaajana toimineen ihanan Suvi Kesäläisen jo pitkään, kuten myös jutun kirjoittaneen Riikka Siusluodon. Varsinaissuomalaiset sielut löytävät ja tunnistavat kyllä toisensa!

Kesä ja valo, kuinka ikävöinkään. Mutta tulossa se on, hitaasti sävy kerrallaan.