Hohtava

 

Ilo ja onni on valkoisuuttaan hohtava pöytä. Olin aiemmin maalannut tuon laiskasti jollain ihan väärällä maalilla ja siihen tarttui ihan kaikki lika ja kuppien jäljet. Nyt se on maalattu kahteen kertaan kunnolla ja näyttää taas ihan uudelta. Oikein tekee mieli kattaa pöytä kauniisti. Olisi aika järjestää teekutsut! Enää on vain tuoliongelma ja se toivottavasti ratkeaa seuraavalla kierrätyskeskusreissulla. Tuolit ovat vanhat ja ratkeavat liitoksistaan, vaikka niitä kuinka liimailisi, joten vaihto olisi paikallaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Järjestykseen

 

Jos pienessä kodissa koittaa samanaikaisesti kuivattaa pyykkiä, silittää, maalata pöytää, hyllyä ja kaiuttimia ja järjestellä kaaosta, se näyttää tältä! Kaaoskuva on todiste mun muutamille ystäville, jotka luulee että mun kodissa on aina siistiä. Ei ole. ( Mä vaan siivoan kun tiedän että tuutte kylään. 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt mä oon saanut kodin jo melkeinpä siistiksi ja viihtyisäksi, joten seuraavaksi luvassa vihdoinkin niitä sisustuspostauksia!

Ooh, mikä ihastuttava lamppu!

Hihihihihii, mä saan sen ( ehkä)! JEEEE! Nimittäin tuon valaisimen! Se on musta ihana! Käytiin kyllä äidin kanssa pieni keskustelu tuosta, kun veljeni löysi sen meille, tai noh, äidilleni. Äiti on sitä mieltä että tuo varjostin on ihan kauhea ja haluaisi vaihtaa sen johonkin toiseen. Mä vetosin siihen että rakastan lamppua sellaisena kuin se on, enkä muuttaisi siinä mitään. Se ilmeisesti meni läpi. Painotin vielä että ” äiti, mä RAKASTAN tuota lamppua”. 😀 Nyt se pitäisi vielä saada Helsinkiin, vaikka laukku on jo täynnä ja painava kamerasta, objektiiveista ja läppäristä…mutta jos oikeasti saan tuon, niin vien sen keinolla millä hyvänsä!

Kauhistus vai ihastus?

Rakkaudesta värilliseen lasiin

 

Aina vieraillessani äitini luona ihastelen astioita ja lasiesineitä. Värillinen lasi on mielestäni ihan kauneinta. Ruskeat pullot ovat ajalta, jolloin äitini oli apteekissa töissä. Silloin minua ei vielä ollut.

 

 

Tämä maljakko on ainakin tietääkseni suosikkini Nanny Stillin suunnittelema. Paitsi että eipäs olekaan, sillä Mikko tiesi kertoa että onkin Tamara Aladinin Carmen. Kiitos!

Vihreän maljakon alkuperää en tiedä. Tiedättekö te?

 

 

 

 

Myöskään näistä kauniista, ohuista laseista ei ole tietoa….

 

 

 

Tämä Hannu & Kerttu kuppi on äitini lapsuudesta. Aika söpö.

 

Nanny Stillin Grapponiat on myös minusta aivan ihania. Saisinpa itsellenikin!

 

 

Löytyykö teiltä samoja ja onko teillä jotain suosikkeja joita keräilette? 

 

Mun on pakko myös kertoa teille pian eräästä valaisimesta ja kupista, mutta nyt ulos, sillä ulkona on ihan mahtava ilma! Aurinkoista viikonloppua!

Vähitellen

Kodissa asiat alkavat löytää paikkansa. Uskomatonta että yksikin taulu seinällä tekee sen, että koti tuntuu omalta. Taiteen voima on hengästyttävän ihanaa. Näytän kokoamaani tauluseinää myöhemmin, kun se laajenee. Tänään koitin naulata kehyksiä seinään ja huomasin asettelevani kaikkea liian tarkkaan. Juuri sellaisesta haluan eroon. Sisustamalla sisustamisesta. Antaa teoksien näyttää minne kuuluvat ja naulailen vähitellen.

Järjestelin myös kirjahyllyä ja siivoilin viimeisiä remonttitavaroita pois.

Sain myös vaihdettua vanhan, rikkinäisen pistorasian uuteen ja olen niin ylpeä itsestäni, että meinasin päivällä pakahtua innostuksesta, kun uskalsin itse! Soitin tosin neuvoja entiseltä poikaystävältäni noin neljä kertaa ( “nyt mä lupaan et tää on viimenen kerta kun soitan, mut apuaa, miks uudessa rasiassa on ihan erilainen kytkentä ja voinks mä saada sähköiskun, vaikka otinkin sulakkeen pois päältä ja miten mä voin porata kun pora ei toimi, kun sulake on pois päältä…? “). No mutta seinän lisäksi on polvessakin nyt reikä. Sen paikkasin pumpulilla ja maalarinteipillä. Laastarit oli loppu.

Johtojen yhdistelyn lisäksi sain yhdisteltyä ilmankauppaan menoa päivälliseksi kaikkea mahdollista, mitä kaapista sattui löytymään. Syntyi ihan maukas väriympyrä. Ja hei katsokaa! Reggae-paprika!

Salaattia, pinaattia, avokadoa, kidneypapuja, reggaepaprikaa ja falafeleja! Mausteeksi oliiviöljyä, sitruunaa, mustapippuria ja vuorisuolaa.

Kiva ja toimelias päivä kaikenkaikkiaan. Toivottavasti huomennakin saa herätä ihanaan auringonnousuun. Huominen alkaa taas aamujoogalla ja illalla otan varaslähdön pääsiäiseen ja lähden lapsuuskaupunkiini loppuviikoksi. Kirjoittelen mitä luultavimmin sieltäkin!

Onnettaret aamupalalla

Huomentapäivää ihanuudet! Ihana aurinkoinen aamu alkoi joogalla ja todella pirtän makuisella aamiaisjuomalla. Bongasin ohjeen Voisilmäpeliä-blogista. Ainoa asia, jossa voin sietää oranssia väriä saattaa olla tämä juoma. 🙂

Pikkuveli tuli kyläilemään luokseni viikonlopuksi ja sai kunnian toimia arvonnan onnettarena. Minä väkersin lappusia aamupalan ohessa.

Tähän inkivääri-porkkanasmoothieen tuli siis kaks porkkanaa, yks omppu, yks verigreippi ja pala inkivääriä ja vettä. Ja okei, ei pidätellä jännitystä vaan nostetaan lappu!

Paketti lähtee Ooonalle! Onnea Ooona ja kiitos paljon kommentistasi! Laitatko yhteystietosi sähköpostiini, niin pistän sulle postia. 🙂

Vielä kerran kiitos myös kaikille teille ja tää oli kivaa, joten järjestetään toistekin!

Nyt äkkiä ulos aurinkoon!

Kitkerät porkkanat

Täällä kirjoittelee edelleen hieman rytmitön tyttö, jonka silmät lupsui jo klo 17.00, mutta sinnittelee hereillä vielä edes pari tuntia. Miten sitä onkaan niin univelkainen? Kello kuuden herätykset ovat silti olleet sen arvoisia ja olen oikeasti mennyt ihan ajoissa nukkumaankin. Kyllä se tästä pikkuhiljaa. Kaikenlaista kotipuuhastelua on tullut tehtyä, mutta silti on vielä raivattavaa ja järjesteltävää. Suurin ilon aihe on yrtit ruukuissa ja puhtaat ikkunat. Ikkunakuvissa toinen ikkuna ei ole auki, vaan se on pesty! Huh, mikä ero. Toisestahan ei näe edes kunnolla ulos. Nyt kodissa tuntuu siltä kuin ikkunat olisivat auki. On niin kirkasta.

Maalasin pari vanhaa kukkaruukkua harmaaksi ja laitoin niihin minttua, piparminttua, sitruunamelissaa ja basilikaa. Tuo vanha pinkki orkidearuukku taitaa kuitenkin joutaa kohta takaisin kaappiin, sillä kaupan basilika ei varmaan kauan säily, vaikka sen istutinkin.

Hoivasin myös sääliksi käyvää palmuvehkaani. Mua kauhistutti nuo matomaiset juuret. Kylmät väreet meni pitkin selkäpiitä. En oikein meinaa pystyä koskemaan tuollaisiin lonkeromaisiin kasveihin. 🙂

Eniten ihmetytti nuo hassut perunat ja ajattelin jo että nyt sillä on joku tauti. Mietin, että pitääkö mun tosiaan viskata vanha ystävä menemään. Onneksi googlaus auttoi ja sainkin selvitettyä että palmuvehka kasvattaa tuollaisia perunoita siksi, että se varastoi niihin vettä! Tulipa taas iloinen olo, kun oppi jotain uutta! Olisipa kiva opetella kasveista enemmänkin.

Rahapuulle ( älkää nyt sanoko, että kiviäkin kiinnostaa… mä kun innostuin näistä vihertouhuista niin! ) vaihdoin kanssa mullat ja ajattelin että jaan sen useampaan ruukkuun, mutta enhän mä sitten voinut. Kas kun se olikin tällainen ihan hassu jana! Eihän tuota nyt voinut katkaista kun tyypit on rivissä ton juuren kanssa. 🙂

Niin ja asioista porkkanoihin. ( Mua alkaa kohta hävettään nää mun postaukset:)) Sitä vaan oon ihmetellyt, että joka kerta kun käyn kaupassa, ostan porkkanoita. Niitä on nyt isolle perheelle. Eilen tein porkkanatestin, koska olen koittanut löytää hyviä porkkanoita. Eikö niitä ole tähän aikaan? Ostatteko te multaporkkanoita? Mä en oo kokeillut. Tässä on kahta eri luomuporkkanaa ja kahta tavallista. Kaikki suomalaista ja ne luomut tulikin samasta paikasta, mutta eri merkin vaan.

1. Luomu Haukivuorelta: Tylsä, vähän kitkerä, kuivahko.
2. Luomu Haukivuorelta ( Pirkka) : No samaa kamaa kai tää on, mutta kosteampi, mauton.
3. Perusporkkana Tiukalta/sta? Missä on Tiukka?: Kitkerä.
4. Perusporkkana Kristiinankaupungista: Maukkain näistä, mutta silti tylsä.

Pitääkö porkkananhimoisen tyytyä syömään näitä pahviporkkanoita vai odotella parempia satoja?

Kombimaxini mun

kuva

No ei se nyt niiiiiiiin vaikeaa ollut…saada itseään niskasta kiinni ja jokin ote tästä keväästä, valosta ja rytmistä. Kirpaisee vain kerran tehdä päätös , että herää aamulla kuudelta ja pyöräilee joogatunnille. Voisi se silti vähän myöhemmin alkaa, jos minulta kysytään. Olen kuitenkin ehdottomasti enemmän aamu-urheiluihmisiä, kuin ilta. Totuttelu vain vie hieman aikaa. Oli aivan ihanaa pyöräillä raikkaassa ilmassa aikaisin kun kaupunki vielä heräilee. Vielä ihanampaa olisi jos pyörän satula pysyisi paikallaan ja pyörässä olisi kori, johon voisi iskeä kamppeet ja joogamaton, niin ettei kassi heilu ja hakkaa polvia. Eli ihan noin lennokkaasti kuin kuva antaa ymmärtää, en kuitenkaan viilettänyt. Mutta melkein. 🙂

kuva

Niin ja nyt mulla tosiaan on taas pyörä! Eilen kävelyllä muistin mun rakkaan Kombimaxin, joka on virunut koko talven entisen kodin pihalla lumikinoksen alla. Päätin lähteä pelastusretkelle. Siellä se odotti sulaneena, mutta ruostuneena. Tunsin itseni pahaksi ihmiseksi, koska olin hylännyt sen julmasti. Viime kesänä kunnostin pyörääni moneen otteeseen, koska se oli silloin jo niin ruostunut että muun muassa ohjaustanko, joka on kuitenkin terästä, katkesi ja jäi käteeni! Kävin valitsemassa Kierrätyskeskuksen valtavista varastoista tarvikkeita. Se on ihan mahtava paikka ja on kivaa itse penkoa että minkälaisen satulan tai ohjaustangon haluaa. Asiat tosiaan saa penkoa ruuveineen kaikkineen ihan itse, mutta ainakin oppii taas jotain uutta, kun ei kaikkea tehdä valmiiksi. Ja jos Pena ( pomo, joka on vähän kiree, kuulemma ) ei oo paikalla, niin miehet voi jopa auttaa hieman, mutta oikeasti ne ei sais. Viereisen korjaamopuljun miehet sen sijaan eivät kyllä päästä rikkinäisen pyörän kanssa lähtemään ja auttoivat viimeksi ihan valtavasti ja pumppasivat kumitkin vielä täyteen. Vieläkin mietin että ois pitänyt viedä jotain suklaata niille kun olivat niin avuliaita.

Jos mun pyörästä, joskus aika jättää, niin sitten voisin haluta tämän suloisen kuvassa olevan tai jonkin näistä täältä.

kuva

Musta pyöräily on kivaa, ekologista ja nopeaa. Jos on muita innostuneita pyöräilijöitä, niin tuttuni blogista Pohdiskeleva liftari löytyy kaikenlaista kiinnostavaa aiheen saralta. Mun ei muuten ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään fillaroinnista, vaan liikunnasta yleensä, mutta näköjään innostuin taas, joten myöhemmin sitten vaikka enemmän joogasta ja muusta.

Ja tässä mun rakas raatoni, joka näyttää merestä nostetulta, mutta en raaski maalatakaan sitä, kun on musta ihana tuollaisenaan.

Onks teillä pyörä ja tykkäättekö pyöräillä?

Muuta kivaa aiheeseen liittyvää:

HelCykles -Pictures and writings about cycling and bicycle culture in Helsinki.
Tavarafillari – Kertoo, miten perhe ja tavarat kulkevat polkupyörällä.
Kaupunkifillari – Pyöräilypoliittinen blogi.
Londoncyklist – Top 50 cykling blogs.
The Sartorialist – Tyyliä pyörillä.

Kiitos arvontaan osallistuneille!

Alan askartelemaan lappusia ja lähipäivinä arvon kenelle lähetän jotain kivaa! Ainakin paketista löytyy hemmotteluun herkullista luomusuklaata- ja teetä, ruoanlaittoon luomuyrttimaustetta ja laukkuun sopiva Santen oliivi-inkiväärikäsivoide.

…Mä kokeilen nyt nujertaa kevätväsymystä ja työnteon aloittamisvaikeutta voimakeitolla. On auttanut ainakin ennen. Voisi tietysti auttaa myös totaalinen rytmin muutos. Oon taas valvonut hullun myöhään ja tänään en edes kehtaa sanoa mihin aikaan sitten viimein nousin. 😀 Päivän aikaansaannokset ovat siis jääneet aika minimiin, mutta sain mä jotain sentään tehtyä sen lisäksi että istuskelin kahvilassa ja kävin kirjastossa lukemassa uusimmat lehdet. Kerron kohta mitä. Uusimmassa Voi hyvin-lehdessä oli muuten kiva juttu Animalian Salla Tuomivaarasta ja ihania ruokaohjeita ja sivullinen vinkkejä ekotuoksuista. Olin yllättynyt. Täytyy varmaan tutustua tuohon lehteen useamminkin, sillä oon saanut siitä ihan erilaisen kuvan.

( Keitossa punajuurta, paprikaa, pinaattia, avokadoa, selleriä, inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kurkumaa, kookosmaitoa, tomaattimehua ja vettä. Kaikki blenderillä sekaisin. Tein ison kattilallisen, joten osissa aina blendasin ja lopuksi sekoitetaan kaikki kattilassa. Päälle yrttejä ja kurpitsansiemeniä. )

Tunnelmia ja koiruuksia

 

Eilinen ilta oli hauska ja ystävien uusi koti on niin kaunis, että olen sanaton. Jonain päivänä saan toivottavasti mennä kyläilemään ihan varta vasten kameran kanssa ja ottaa harkitumpia kuvia, mutta tässä tunnelmaräpsyjä eiliseltä illalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hei, et viittis kuvata kun mä syön!

 

Mut voisko joku rapsuttaa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja kun lapset nukahtaa…

 

 

Aikuiset leikkii ruoalla….