Tarpeelliset kotipäivät / Days at home

Viimeinen kuukausi on ollut sellaista väsymystä joka tuntuu kaikkialla kehossa ja lopulta kasvaa liian isoksi möykyksi ja räjähtää. Tiedän, että olisi pitänyt levätä välillä, mutta aina se ei tunnu olevan mahdollista. Joskus kaikki vain kasaantuu ja hommat täyttävät päivän jokaisen tunnin.

Pari viikkoa sitten vietin kaksi päivää metsässä. Lähdin aamupäivällä, tulin alkuillasta takaisin. Ja sama uudestaan.

Puiden alla hartiat laskeutuivat. Ne laskeutuivat niin, että yhtäkkiä purskahdin äänekkääseen itkuun siitä onnesta, että tuntui vihdoinkin kevyeltä. Siellä metsässä, havisevien puiden ympäröimänä kun oli niin hyvä olla. Rauhallista, kaunista, hiljaista, raikasta. Metsä on paras stressilääke, ihanin, hellin ja toimivin.

 

Sen jälkeen tietysti sairastuin ja nyt olen kotihengaillut useamman päivän. Flunssa tuli tavallaan ihan hyvään aikaan, on ollut hyvä olla kotona ja kerätä voimia. Nyt olo on jo parempi, olen saanut järkevämmästä päivärytmistä kiinni. On hyvä olla, inspiraatiota ja energiaa tehdä asioita.

The last month has been so busy with everything that I’ve been really looking forward to spending more time at home doing nothing and just charging my batteries. Well, then I got a flue that forced me to slow down. It doesn’t feel that bad because it’s so grey and rainy outside.

Luckily I feel better already and I have more energy to do things and slowly arrange my weekdays to be less stressful. 

Vuoden lopussa, lopussa / At the end of the year

Olen yrittänyt mielessäni kiteyttää tätä vuotta, mutta en oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Päällimmäisenä tulee mieleen vain se, että kaikki on vilahtanut ohi niin nopeasti, jokainen vuodenaika, kuin käväissyt vain. Ystäväni kertoi kirjoittaneensa tiivistelmän tästä vuodesta, koska lähivuosia on ollut vaikea muistaa. Ajattelin aloittaa saman, päiväkirjan hetkistä, muistoista, tapahtumista.  Onneksi on valokuvat ja videot. Niistä muistaa, kuinka paljon ihania asioita on saanut kokea ystävien kanssa. Haluan muistaa ne päällimmäisenä ja haudata ikävät niiden alle.

Olen ollut niin väsynyt loppuvuoden. Muutto, näyttely, työt ja pimeys. Kaikki niihin mennyt energia tiivistyi isoksi möykyksi ja se möykky purkaantui päivää ennen jouluaattoa, kun olin rientämässä bussiasemalle. Yhtäkkiä lyhistyin itkemään, enkä olisi jaksanutkaan lähteä minnekään. Lähdin koska oli pakko, mutta unohdin avaimet, henkkarit ja kukkaron. Puolimatkassa sen tajuttuani, käännyin takaisin ja ajattelin, että ei minulla ole kiire mihinkään, ei tarvitse olla. Palasin kotiin hengittämään. Istuin hetken paikallani, kokosin itseni ja ostin uuden bussimatkan. Bussissa istuessa tuli rauha, kuuntelin musiikkia monta tuntia ja vain katselin maisemia. Kaikki oli taas ihan hyvin.

Elän vahvasti vuosissa ja tarvitsen vuoden vaihtumista rytmittämään elämääni. Minulla on seuraavalle toiveita. Ei tällä hetkellä edes haaveita, ihan vain hiljaisia toiveita.

Odotan, että ehdin viettämään aikaa uudessa kodissa valoisaan aikaan. Tutustua. Tällä hetkellä priorisoin vapaahetkinä kuitenkin vain ulkoiluun. Paras lääke väsymykseen  ja ankeaan oloon on metsässä kävely.

I have been so tired these last couple of months. The moving, the exhibition, work and the darkness have taken their toll. I’m looking forward to the new year. I need the change of the year to set the rhythm of my life. I plan to start keeping a journal, sort of a backup memory. Hopefully you are all fine! 

Mistä tunnistaa kodin? / Finding a perfect home

Olen asunut monenlaisissa kodeissa, uusissa ja vanhoissa, pienissä yksin, isoissa kaksin. En ole koskaan asunut omakoti-tai rivitalossa, enkä puutalossa. Aina kerrostalossa. Lähes jokaisen kodin kohdalla sisään astuessa on tullut se tunne, että tämä se on. Nykyinen kotimme oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta olin niin jännittynyt ja ujo, että en uskaltanut näyttää sitä. Poikaystävä luuli, etten ollut järin innostunut, vaikka oikeasti olin aivan haltioissani.

Olemme harrastaneet sunnuntainäyttöjä jo pitkään, koska nykyinen kotimme on vuokrakoti. Ja niin ihana vuokrakoti onkin, että kaikkia muita koteja tulee verrattua nykyisen kodin henkeen ja aina viime hetkellä iskee tunne, että en halua muuttaa! Uskon siihen, että kun oikea koti osuu kohdalle, emme epäröi. Joskus niin on käynytkin, mutta joku toinen on halunnut sitä vielä enemmän ja pettymys on saanut asunnon etsintään pienen tauon.

Nämä kuvat ovat huikean kauniista Kivipalatsista, jossa vierailin tällä viikolla. Habitare ja Asun-lehti ovat aloittaneet yhteistyön syksyn Habitarea odotellessa ja avaavat kutkuttavasti ovia muutamiin myynnissä oleviin yksityiskoteihin. Tähän Asun-lehden stailaamaan kotiin oli melko hankala olla ihastumatta, sillä olen heikkona vanhoihin rakennuksiin ja niiden kauniisiin yksityiskohtiin. Kodin stailaus on minusta ihana sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhat huonekalut ja design-kalusteet sulassa sovussa. Viherkasveja ja värejä. Huonekorkeus, isot ikkunat, valoisuus ja parveke, jossa juoda aamukahvit, ei hullumpaa. Muuttaisin.

Krhm, palataanpa maan pinnalle.

Olen miettinyt kodin henkeä ja omaa identiteettiä paljon nyt, kun olemme ravanneet asuntonäytöissä ja punninneet vaihtoehtoja. Olen vahvasti sitä mieltä, että olen kotonani eniten vanhassa talossa. Kumpikin meistä haaveilee puulattioista ja pienestä ränsistyneisyydestä. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa ja kodissa saa olla luonnetta ja hassuutta. Tällä hetkellä kiikarissa on kuitenkin koti, joka on kyllä vanhassa talossa, mutta niin sanotusti uusilla kuorilla. Vanhaa on säilytetty, kattoparrut ja kauniit muodot. Kunnioittaen. Silti mietimme, että onko koti liian hengetön, koska on niin “kiillotettu”. Nähtäväksi jää.

Toisaalta juuri remontoidussa kodissa on se ihana puoli, että kaikki toimii. Hanasta tulee kylmää vettä, ikkunat ei vedä, liedet toimii, kahvat eivät jää käteen, eikä kylppärin kaappi romahda alas.

Asunnon etsimisessä kivointa on haaveilu ja se että pääsee näkemään niin paljon erilaisia koteja ja kuvittelemaan itsensä niihin. En ole yhtään harmissani, että sitä oikeaa joutuu etsimään ja punnitsemaan pitkäänkin, vaikka maltti ei yleensä kuulukaan luonteenpiirteisiini. Samaan aikaan olen kuitenkin sitä mieltä, että kodin voi rakentaa oikeastaan minne tahansa. Mikä tekee kodin? Mielestäni ne muutamat asiat ja esineet jotka ovat itselle tärkeimmät. Peritty kaluste, valokuva seinällä, lempikirjat, tietty valaisin tai taulu. Ennen näitä kuitenkin se, jonka kanssa jaat kodin. Vaikka se olisit sinä itse ja yksin. Siitä lähdetään, tunteesta ja onnellisuudesta.

Koska haaveilu on sallittua ja toivottavaa, haluaisin tietää millainen on teidän unelmakoti tai mitkä asiat teistä tekevät kodin? Muitakin asunnonetsintä-ja pohdiskelujuttuja kuulisin innolla, sillä aihe on ollut kovasti mielessä viime aikoina.

Nimim. Oikotie-koukuttunut

Ihanaa sunnuntaita sinne!

I was invited to visit this lovely apartment by Habitare and Asun-magazine. In collaboration they are opening the doors of some private homes on sale by Bo LKV . I really liked the styling made by Asun. I could easily live here, as you can for sure imagine. I have been thinking a lot about homes lately as we have been searching for a new place for ourselves. It’s a long journey but a really exciting one. 

 

Viherkasveja, samettisohvia ja järjestelyä / House plants, velvet sofas and organizing at home

Luin hetki sitten ystäväni luona KonMari-kirjan. Olette ehkä kuulleet tai lukeneet tuosta japanilaisesta naisesta, joka on mullistanut koteja ja mieliä järjestelyä, siivousta ja elämänhallintaa käsittelevällä opaskirjalla? Kirjan ajatus on vähentää (turhaa) tavaraa ja selvittää suhde jokaisen esineen kohdalla miettimällä, tuottaako se iloa ja tekeekö se onnelliseksi.

Kirjan aihe kiinnosti, sillä rakastan esineitä, kirjoja ja kaikenmoisia kauniita juttuja. Olen aina ollut luonteeltani sekä keräilijä, että järjestelijä. Kotiin on kerääntynyt vuosien varrella paljon ihania, rakkaita asioita ja harvoin kaipaan mitään uutta. Tai no, kaipaan, mutta niitä on vaikea perustella itselle. Muutamia juttuja vaihtaisin kyllä toisiin. Juuri niitä, jotka eivät varsinaisesti tuota minulle iloa, vaikka kivoja ovatkin.

Kirja oli hyvin nopeasti luettava, ihan viihdyttävä ja inspiroivakin, vaikka sisälsikin osittain ihan hölmöjä juttuja, kuten että naisen tulisi aina liihotella kotona jossain silkkiunelmissa, viikata alushousut ja tunkea kaikki vaatteet rullalle vetolaatikoihin. Missään ei edes yhdellä lauseella kehoitettu kierrättämään, vaan tavarat aina “heitettiin pois”, niin että huis vaan! Minun ei kyllä tule käytettyä niitä vaatteita, jotka piiloutuvat vetolaatikoihin, vaan huomaan helpommin kaiken henkareilla olevan.

Tarkoituksenani ei ollut oikeastaan kirjoittaa KonMarista, vaan siitä, että yleensä keväisin innostun kevätsiivoilemaan, kierrättämään ja järjestelemään asioita, mutta tänä keväänä on käynyt ihan toisin. Olen jo pitkään ollut inspiroitunut entistä runsaammasta ja rönsyilevämmästä tyylistä. Tekee mieli vain naulata lisää tauluja seiniin, hankkia värikkäitä paimentolaismattoja, viherkasveja ja samettisohvia.

Tyydyn kuitenkin inspiroitumaan ja nauttimaan samettisohvista, etnisistä kuvioista ja boheemeista sisustuksista ihanissa kahviloissa, leffoissa, kirjoissa ja kuvissa, vaikka huomaan kyllä, että silmä lepää kotona tietyissä elementeissä enemmän kuin toisissa. Tällä hetkellä lempinurkkaukseni on olohuoneessa, jossa on peikonlehti, rahapuu, levysoitin ja muutama taulu.

Mikä teitä inspiroi? Onko KonMaritukset ja kevätsiivoilut käynnissä?

I recently finished the book KonMari, a Japanese guide to sorting out your home and maybe your mind too. It was inspiring but also a little bit silly. I don’t see myself neatly folding pieces of underwear or storing all my clothes in drawers. Actually I’m more into even more abundant decor. At the moment I’m really inspired by big house plants, colorful rugs and velvet sofas. How about you?

Viherhylly / A plant shelf

Kaikki kodin viherkasvit elävät hiljaiseloa, nekin. Sinnittelevät hämärässä ihan hienosti. Ajattelin, että yhdessä on aina kivempaa, joten vaihteluksi siirsin pienimmät niistä talvehtimaan yhdessä Aitio-hyllylle, jossa oli aikaisemmin taidetta.

Tajuan muuten inhimillistäväni kaiken, varsinkin luonnossa kasvit ja käppyrät. Mutta eläviähän ne ovat, joten en pääse tavastani. Tulipa mieleen, että tänään näin ystävien koiran kiinalaisen ravintolan edessä. En aluksi tunnistanut koiraa, koska hänellä oli eri vaate päällä kuin yleensä. Katsoimme vain toisiamme hämmästellen. Hetken päästä kuljin uudelleen ohi ja edelleen tuijotimme toisiamme ja tajusin, että kyllä se on meidän kaverikoira. Sen jälkeen tuli ihan hölmö olo, kun en pysähtynyt moikkaamaan tai silittämään. Kävelin vain ohi vauhdilla. Mietin edelleen, että mitähän se nyt minusta ajattelee ja tunnen itseni epäkohteliaaksi. Täytyy paikata ensi kerralla kun nähdään.

I wanted something green and fresh for our bedroom, so I decided to group all the small plants on the Aitio shelf. Well, the plants may not look their freshest this time of the year, but I still like the change. 

Räsymatot / Rag rugs

Fiilikseni mattojen suhteen vaihtelevat. Välillä rullaan kaikki matot varastoon, kun kyllästyn imuroinnin hankaluuteen. Ei mene kuitenkaan pitkään, kun kaipaan taas lämmikettä varpaiden alle. Lattian väri taittaa oranssiin ja koitan viedä siitä huomion matoilla. Olen haaveillut värikkäistä paimentolaismatoista pitkään, mutta hinnat ylittävät usein budjetin. Nyt meillä on kuitenkin lattialla värimaailmaltaan aika lähelle sellaiset matot, joita olen toivonutkin. Ihana anoppi oli hamstrannut jonkun vintille hylkäämät räsymatot, pessyt ne ja säästänyt tulevaisuuteen. Saimme matot kokeiltavaksi ja ne löysivät heti paikkansa. Toinen makuuhuoneesta sängyn vierestä ja toinen olohuoneesta. Kiitos paljon mattojen pelastajalle!

My mother-in-law found these nice abandoned rag rugs in  the attic. She washed the rugs and gave them to us. I’ve been dreaming about colorful Moroccan rugs and the colors of these rugs are really close to what I’ve had on my mind. Thank you! I like these a lot!

Sunnuntailaiskuus / Sunday laziness

   

“Taidan tehdä sen vasta illalla” on ollut vastaukseni ja asennoitumiseni tänään kaikkeen. Illalla ehtii hyvin korjata aamiaisen astiat tiskiin, pestä pyykkiä huomiseksi, kokata eväät ja muuta yhtä tylsää. Sitä ennen on monta tuntia aikaa maata sängyssä peiton alla lehtipinon ja kahvikupin kanssa. Sunnuntailaiskuus.

Sunday laziness. Just laying in bed with a bunch of magazines, a cup of coffee and some chocolate. 

Aamut, valo, onnellisuus / The mornings, the light, the happiness

Yksi lempikohdistani kotona on vanha makuuhuoneen ikkuna avoimena ja verhojen takaa näkyvän värinokkosen varjo.  En kyllästy siihen koskaan. Parasta on, jos aamuisin pimennysverhon välistä vilkkuu valoa. Silloin avaan ensimmäisenä verhot ja ikkunan, nautin auringosta ja hengitän raikasta ilmaa. Olo on tällä hetkellä levoton, mutta onnellinen. Olen onnellinen siitä, että kaikki on ihan hyvin ja että lähellä on niin paljon hyviä ihmisiä. Levottomuus johtuu vain siitä ainaisesta halusta tehdä kaikkea yhtä aikaa ja ajan puutteesta tarttua niihin.

I’ll never stop loving the sight of the open window and the curtains in the morning light. 

Makuuhuoneen pieni muutos / A little change of order

Pitkään häirinnyt sekava näkymä olohuoneesta makkariin rauhoittui, kun keksin siirtää sängyn keskemmälle oviaukkoon nähden. Tämä toimenpide tosin saattaa vaatia sängyn petaamista useammin. Olin aiemmin sijoittanut Aitio-hyllyn suoraan sängyn yläpuolelle, mutta itseasiassa hylly näyttää minusta nyt kivalta, kun ei ole niin tarkasti keskitetty. Sen sijaan  pitkään naulassa roikkunut lampunriekale sattuu nyt osumaan hauskasti juuri keskelle sänkyä.

  I moved the furniture around a bit in our bedroom. Here you can see how it was before.

Aitiopaikalla / Aitio shelf

Tähän kotiin muuttaessamme olin hyvin iloinen siitä, että valkoista seinäpinta-alaa oli paljon. Ihastelin kodin valkoisuutta ja avaruutta.  No, eihän siinä sitten pitkään mennyt kun olin jo iloisesti täyttänyt kaikki seinät korteilla, kuvilla, hyllyillä ja maalauksilla. Se nyt vain menee niin, että kun näen valkoista seinää, siihen tekee mieli iskeä jotain nättiä ja värikästä.

Kettukarkki-blogin Maire pyysi minut mukaan Iittalan järjestämään haasteeseen, jossa pääsin stailaamaan valitsemani Cecilie Manzin suunnitteleman Aitio-hyllyn. Tiesin heti, että hylly pääsisi osaksi vaihtuvaa “taidenäyttelyäni”, eli tuomaan ryhtiä sängyn yläpuolelle luomaani vaihtuvaan kollaasiin. Hyllyn päälle on kiva järjestellä erilaisia installaatioita aina fiiliksen mukaan, sillä olen hyvin vaihtelunjanoinen ja kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa yhtäaikaa seinälle.

Yhteistyössä Iittalan kanssa. 

As much as I like white walls, I love to fill them up with paintings, cards and all kinds of art. I got a great chance to do just that when Maire from the Kettukarkki blog asked me to take part in a styling challenge organized by Iittala. I got to pick my favorite new Aitio shelf (design by Cecilie Manz) and style it as I want. My idea was to create a constantly changing exhibition with paintings and cards. What do you think?

In collaboration with Iittala.