Täällä minä vain ihan täysin rentoilen, enkä ole koneelle malttanutkaan, joten palailen paremmin sitten ensi viikolla uusien juttujen kanssa! Olen hoitanut selkäkipujani nukkumalla yöt äidin piikkimatolla, syönyt ihania kasvisruokia, herkutellut kuivatuilla ompuilla, samoillut metsässä poimimassa puolukoita ja suppilovahveroita ja lukenut kaikki mahdolliset sisustuslehdet.
No ei aivan hotellilomalle päästä, mutta sanotaanko että kotikaupunkiin äidin luokse meno tuntuu tällä hetkellä melkein samalta. Oikeastaan vielä paremmalta. Kotoisammalta. Pääsee hetkeksi eroon niin sanotuista omista arkisista asioista täällä. Äidin ruoat ja halit – niitä kaipaan nyt. Kyllä niitä tarvitsee vielä 30-vuotiaanakin. 🙂 Viivyn luultavasti viikon tai pidempäänkin, mutta kerron kuulumisiani varmasti sieltä pienestä merenrantakaupungista käsin. Tältä siellä näytti kesällä. Nyt tunnelma on varmasti toinen.
Tämän kauniin kodin olette saattaneet nähdä jo aiemmin muualla, mutta en silti malta olla näyttämättä näitä kuvia teille, sillä tässä kodissa on juuri sellaista rentoa henkeä, josta pidän valtavasti. Asunnossa asustelee Sarah Illenberger, joka on Berliinissä asuva taiteilija. Sarahin töiden kirjo on niin laaja ja mielenkiintoinen, että suosittelen tutustumaan myös hänen nettisivuihinsa.
Pakko sanoa, että kodin lisäksi tykkään tosi paljon myös tämän naisen tyylistä, sillä se on minun mieleeni juuri täydellinen. Lähinnä nuo hiukset ovat mun unelmahiukseni. Vähän niin kuin Charlotte Gainsbourgilla. Aika paljon samaa näköä neidoilla muuten. Nyt kun eksyin ihan täysin aiheesta, niin lisätään tähän vielä että Feistin Leslie Feistissäkin on samaa näköä ja sekin kuuluu mun lemppareihin! 😀 Äh ja sitten vielä Cat powerin Chan Marshall. No niin, se ihanista naisista. Pidän myös kaikkien edellä mainittujen musiikista. 🙂
Tuo ihan mahtavan värinen tuoli herätti innostukseni ensimmäisenä. Haluaisin tuollaisen, jos saisin valita! Se sopisi kotiini juuri suloisesti.
Itse löysin tämän innoittavan neidon inspiroivan kodin alunperin Emmas designblogg-blogista ja hän taas oli bongannut ne täältä, josta löytyy paljon muutakin kiinnostavaa. Näin ne kivat jutut kulkeutuu!
P.S Hei, eiks nää naiset nyt siis muistutakin ihan tosi paljon toisiaan? 🙂 Mä en ainakaan ihan välttämättä pikaisesti osais sanoo kuka on kuka, jollen tietäisi…Ihania kaikki tyynni! 🙂
Hei ihanat ja anteeksi hiljaisuuteni! Täällä otetaan viikonloppu taas hyvin iisisti, sillä vaikka olo on ollut jo pitkään todella hyvä ja onnellinen, muutamat asiat ovat kalvaneet mieltä ihan huomaamattani ja nyt purkautuneet pienenä stressinä flunssan ja huonojen yöunien muodossa. Näin asian ainakin itse näkisin. Huomaan myös että silloin kun asiat ovat hyvin omalla mittapuulla, kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta, jopa mullistavilta. Tai sitten minulla on joku syksyn tuoma yliherkkyysolotila päällä. 🙂 Hyvällä omallatunnolla siis kotihengailua, flunssan taltuttavaa inkivääriteetä ja lehtien lukua ja jottei menisi aivan lorvailuksi niin hieman töitäkin on koneella tehtävä. Niin, nyt on tosiaan vasta torstai-ilta, mutta minä olen näköjään jo viikonlopussa.
Lainasin kirjastosta “Photoshop Elements for Dummies”- kirjan ja siinä vaiheessa kun tajuan etten ymmärrä siitäkään mitään, olen luultavasti lukemassa teidän blogeja ja tekemässä kaikkea muuta kivaa ja siirrän hommia taas muutamalla päivällä. 😀 Minulla on tapana tehdä asioita viime tingassa. Luulen että kirjoittelen teille viikonlopun aikana jokatapauksessa!
Tätä tapahtuu todella harvoin, mutta tuli suuri puuronhimo. Hassut halut, mutta mikäpä siinä. Helpoista helpoin toteuttaa!
Ostin luomua neljän viljan puuroa ja oikeaoppisestihan puuro valmistetaan niin, että kylmään veteen sekoitetaan hiutaleet, jolloin ne jo turpoavat ja puurosta tulee kuohkeaa ja valmistuu vielä todella nopeasti. Kuluttajia huijataan suuremman hiutalemenekin toivossa laittamaan hiutaleet kiehuvaan veteen, jolloin niitä tarvitaan paljon enemmän. 😀 Hiutaleet turpoavat hyvin jo kylmässä vedessä ja puurosta tulee oikeasti paljon parempaa ja koostumus on ihanampi ja hiutaleita ei tarvita niin paljon! Tämä on toki yksilöllinenkin makuasia. Mukaan nokkosta ja pieni tilkka hunajaa ja ruususuolaa. Tarjoillaan voisilmän, äidin tekemän hillon kanssa tai ihan sellaisenaan.
Ulkona sataa ja tuulee, joten päivä on kiva pyhittää kotitöille, joita riittää! Nettisivujen tekoa, kuvien käsittelyä, hakemuksia ja muuta kirjoitettavaa ja säädettävää olisi, mutta eniten tekee mieli siivota koti ja keksiä ratkaisu huonekalujen suhteen. Joku kaapeista saa luultavasti siirtyä väliaikaisesti varastoon odottamaan isompaa kotia.
Siirsin työpöydän virkaa toimittaneen ruokapöydän takaisin ikkunan eteen siinä toivossa että syksyn aikana innostuisin laittamaan enemmän ruokaa. Perunalaatikosta tuli sohvapöytä, mutta oikeasti tuo on ihan liian iso tuolle paikalle. Luultavasti pidän sen siinä silti, koska tykkään laatikosta niin! Olisipa ihanaa olla omistamatta elektroniikkaa. Oi, jos kaikki soittimet, vahvistimet ja tulostimet johtoineen olisi piilotettu jonnekin seinän sisään! 😀 Näyttää meinaan suhteellisen ankealta tuo jättimäinen tulostin hyllyn päällä. No, pienessä kodissa pienen kodin ehdoilla.
Tällä kertaa joudun pahoittelemaan kuvien ankeaa väriä. Olin laiska enkä jaksanut kaivaa jalustaa esille ja syksyn harmaa ilma tekee huoneesta kovin pimeän.
Päivää piristämään haluan näyttää teille nuo Divaanin jutussa mainitsemani värikkäät lempiastiat, jotka olen perinyt isoisoäidiltäni. Nanny Stillin jälkiruokamaljat, jotka ovat minulla ihan arkikäytössä. En oikeastaan halua omistaa mitään astioita tai muitakaan esineitä, jotka ovat vain koristeina, sillä mielestäni ne on tehty käyttöä varten ja on ihanaa nauttia niistä ihan kaikkina päivinä. Juhlia pidän muutenkin liian harvoin.
Olen nähnyt näitä samoja kulhoja joskus kirpparilla vaaleanpunaisena. Harmittaa ettei ollut silloin varaa ostaa. Rakastan värillistä lasia, se on minusta niin kaunista. Sininen tai punainen lasi kuitenkin harvoin iskee. Lähinnä tuollaiset murretut sävyt.
Haluan kiittää Chatrinia herkullisen kirsikkaisesta tunnustuksesta ja siitä miten suloisesti kuvailit blogiani.
Kiitos, ilahdutit valtavasti!
1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2. Kerro kolme asiaa joita rakastat
3. Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä
Aina ja ensimmäisenä rakkaudesta puhuttaessa mieleeni tulee ystävät ja perhe. Nyt kuitenkin kerron joitain muita asioita, joita rakastan. Olen aika hyvä rakastamaan ja liioittelemaan. Saatan rakastaa milloin mitäkin. Jotkut ajattelevat että sana kuluu tai että se vie tehoa niiltä asioilta, joita ihan oikeasti kaikkein eniten rakastaa. Minä ajattelen toisin ja haluan käyttää sitä sanaa joka päivä ainakin mielessäni ja rakastaa pieniäkin asioita. Se tekee elämästä kivempaa!
1. Katselemista ja kävelemistä. Sitä kun katsoo ympärilleen ja näkee kaikkialla jotain kiinnostavaa. Seinän kuvioissa ja rappauksessa maalauksellisia kohtia, junan ikkunasta heijastuvan vaaleanpunaisen maiseman, puusta pudonneet lehdet kultaisina auringossa.
2. Luonto, luonnon äänet ja tuoksut. Se kun kävelet yksin metsässä, meren äärellä, sateessa, tuulessa. Parasta.
3. Joutilaisuutta, kiireettömyyttä. Sitä että aamulla voi herätä sitten kun tuntuu siltä että on valmis. Voi tehdä kaiken hitaasti. Syödä pitkän aamupalan. Maata. Olla. Kuunnella hiljaisuutta. Kävellä hitaasti.
Haluaisin lähettää kirsikkaherkun eteenpäin seuraaville inspiroiville bloggareille:
Vähän vinoon
Karmiininpunainen
My 2nd life
Kotilo
Projektina koti
…making something out of nothing and selling it, sanoi Frank Zappa, enkä suinkaan minä. 🙂
Eilen olin ystäväni kanssa Kiasman avajaisissa, jossa avautui Ars Fennica- ehdokkaiden näyttelyt. Olimme kannattamassa tuttuamme Charles Sandisonia, jonka teos ihastutti niin paljon että oli pakko lähteä tänäänkin sinne hengailemaan! Oi, käykää katsomassa jos suinkin kykenette ja malttakaa viipyä huoneessa pitkään…
Toinen lemppareistani on ehdottomasti nuo Jacob Dahlgrenin nauhat, joiden läpi voi kävellä. Teos on nimeltään The wonderful world of abstraction ja olen käynyt ainakin neljä kertaa tuon aistimassa. Se tuo lapsuuden leikit mieleen ja saa aikaan saman innostuneen olon kuin pienenä, kun äiti vei pyykkejä pyykkitupaan kuivumaan ja sai juosta siellä lakanoiden välissä ja koittaa piiloutua. Pakko vielä suositella myös Tero Puhan ihan mahtavaa videota, joka löytyy kolmannesta kerroksesta. Senkin kävin katsomassa jo kolmatta kertaa ja silti nauroin vielä kippurassa vedet silmissä! 🙂 Eilisten avajaisjuhlien jälkeinen väsymys saattoi kyllä vaikuttaa hervottomaan hysteriatilaan!
Ei, älkää pelätkö, en ala viljelemään blogissani omakuvia- nämä kuvat vain taiteen innoituksen nimissä sekä hieman rohkaistuneempana uusimman Divaani-lehden pienestä jutusta. Ei jännitä enää niin paljon tämä bloggaaminen näin kahden vuoden jälkeen, hih! Käykää kurkkaamassa, jos törmäätte. 🙂
Koitan elää hetkessä ja nauttia kaikista niistä mahtavista asioista joita elämässäni on juuri nyt, mutta koska minua jännittää ja olen niin innoissani ensi vuoden tulevista näyttelyistäni, päätin hankkia jo kalenterin. Hieman aikaista, tiedän. Suunnittelu on vain niin kivaa! Viime vuonna etsin kivaa kalenteria kuumeisesti ja petyin tarjontaan. Lopulta ostin Helsingin taidemuseosta eurolla pienen vihon ja tein kalenterini itse. Se on palvellut mainiosti. Nyt törmäsin Akateemisessa ystävääni, joka oli samoilla asioilla. Hän oli päätynyt mustaan Moleskineen ja suositteli sitä minullekin. Lopulta lähdimme ulos samanlaiset kalenterit kassissa. 🙂
COSY HOME 
