Ihanaa, että vielä riittää valoa ja on näin kaunis loppukesä. Tämä tulee olemaan ensimmäinen syksy tässä kodissa, sillä muutimme tänne viime jouluna. En oikein muista siitä paljoa, näin asumisen kannalta, että oliko koti kylmä, vetikö ikkunoista yms. Toisaalta sillä ei kai ole merkitystä, hengailenhan nytkin villasukat jalassa ja nukuin viime yönä kahdella peitolla! Nyt nautin vielä siitä, että voi valokuvata ilman jalustaa ja näyttää vielä ihan kesäiseltä.
Olen aina ajatellut (no en nyt ihan aina) pitäväni arjesta. Kirjoitin ensin “rakastavani arkea”, mutta se kuulosti vähän liian mahtipontiselta, kun on kuitenkin kyse arjesta. Sana arkipäiväinen ei aiheuta minussa pudistuksia, vaan ennemminkin sellaisen mukavan, lämpimän, turvallisen tunteen. Huh, kuulostanpa tylsältä! Minusta arki sisältää KIVAA puuhastelua, KIVAA työtä ja kaikenlaista KIVOJEN asioiden hoitoa. Eli ei se nyt niin kamalaa voi olla. Koitan tässä selitellä itselleni, että en ole tullut allergiseksi arjelle, vaikka se tuntuukin olevan tänä syksynä jotenkin hankalampaa aloittaa.
Älkää ymmärtäkö väärin, alkava syksy on oikeasti ihan lempivuodenaikaani ja tuntuu, että ideoita ja innostusta löytyy, mutta se missä järjestyksessä kaikkea alkaisi kokoamaan, tuottaa harmaita hiuksia. Eilen sain pienimuotoisen kohtauksen, kun koitin opetella InDesignin käyttöä ja googletella ohjeita jokaiseen pikkunappulaan ja tuntui, että pää räjähtää. Siinä sitten aikani meuhkattua kuinka tietokoneet tappavat luovuuden ja miksei kaikkea voi tehdä vain käsin jne. päätin lopulta palata vanhaan kunnon Photoshopiin ja päättää että InDesignia ei tarvita. Piste.
Hei, muistatteko monivärikynät?!
Mutta… jotta jonkinlaiseen alkuun pääseminen onnistuu, tarvitaan aina ensin siivouspuuska, sillä sotkuisen työpöydän ääressä ei ajatukset kulje. Suosittelen myös mahdollisimman värikkäitä kyniä ja vihkoja ja muita kauniita työvälineitä. Ja sitä kahvia, teekin hyväksytään.
Työpisteeni on niin pieni, että väittäisin sen mahtuvan ihan minkäkokoiseen kotiin tahansa. Pukkijalkojen päälle on aikaisemmin ollut tarkoitus löytää iso keittiöön sopiva pöytälevy, mutta projekti jäi kesken, joten raahasin työhuoneen puujätelavalta sopivan, pienen puulevyn työpöydäksi. Ei ole ergonomialla pilattu tämä työpiste. Tilaa on niin vähän, että kädet ei ihan meinaa mahtua kirjoittamaan näppiksellä ja kahvin kanssa saa todella olla varovainen, mutta on tämä söpömpi kuin miehen makkarissa sijaitseva tietotekniikan laitos.
Rahi toimi ennen parvekejakkarana ja kulkeutui tähän kotiin aluksi hieman riesaksi, mutta nyt olenkin tykännyt istua siinä. Se on juuri sopivan iso, jotta voi kokeilla kaikenlaisia selälle sopivia, krhm, lootusasentoja työskennellessä.
Kuinkas teidän alkusyksy on alkanut? Onko työt jo aloitettu ja millä fiiliksellä?
Mainiot hankaliakin päiviä ilahduttavat kortit saatu Riikalta: RK // DESIGN
Kynätelineenä toimii oivasti Iittalan pieni lohenvärinen Aaltomaljakko, saatu Iittalalta
Hei te ihanat siellä ruudun takana, pitkästä aikaa! Tai ainakin tuntuu siltä kuin en olisi kirjoitellut blogiin aikoihin. Ajatukset ainakin ovat olleet siellä täällä, risteilleet arjen ja työn välillä ja suuren odotuksen. Minusta tuli viime viikolla onnellinen täti ja palasin juuri reissulta lapsuuskaupungistani, jossa pääsin halimaan, pussailemaan ja nuuhkimaan uutta sukulaistani. Miten pieni ja ihana!
Nämä kuvat ovat lähes ainoalta kauniilta päivältä, kun aurinko hetken pilkahteli ja oli jopa aika lämmin. Oli otettava kaikki irti ja lähdettävä heti ulkoilemaan, ihastelemaan puutaloja, torikahvittelemaan ja viettämään iltaa ystävän puutarhaan.
Kuvailin muuten aika paljon myös kännykkäkameralla! Huolestuttavaa, mutta oli pakko kokeilla voisiko se joskus toimia hätävarana. Tuskinpa kuitenkaan kykenen laittamaan puhelinkuvia tänne, mutta katsotaan onko niistä johonkin. Käyn usein aikamoista kamppailua jaksanko raahata painavaa kameraa mukanani. Olisi ihanaa jos kamera voisi olla aina mukana, sillä koskaan ei tiedä mitä ihanaa tulee vastaan, mutta näin niskahartiaselkäkipuilijana tiiliskiven kantaminen ei ole kovin kivaa. Jos teillä on vinkata HYVIÄ (kevyitä) pokkarikameroita, niin vihjeitä otetaan vastaan.
Viime kesänä ihastuin kovasti Tiian jääkahviohjeeseen ja ilokseni Tiia kaivoi ohjeen esille tänäkin kesänä, kun en sitä googlettelemalla enää löytänyt. Tänä kesänä olen tehnyt tätä vain muutamia kertoja sillä kun on kahvilassa töissä, tulee kahvia juotua kotona vähän harvakseltaan. Ja tätä jääkahvia olen halunnut panttailla juurikin niihin ihaniin hellepäiviin, jolloin kuumaa kahvia ei tee mieli, vaan on kiva pakata jääkahvi reppuun ja lähteä kirjan kanssa puistoon. Eilen Erno vihjaili kuitenkin selkeästi, että sitä jääkahvia olisi kiva juoda vielä tänä kesänä, satoi tai paistoi, joten päätin laittaa illalla purut likoamaan.
Käytin tällä kertaa jotain kaapista löytynyttä tummapaahtoista suodatinkahvia, jota laitoin lasipurkkiin kylmän veden kanssa suhteessa 1/3 jääkaappiin hautumaan yön yli. Päätin tehdä kahvia ison satsin kerralla, sillä ajattelin viedä sitä tänään myös ystäville työhuoneelle maisteltavaksi.
Kahvi valutetaan aamulla suodatinpussin läpi astiaan ja valmiiseen kahviuutteeseen lisätään maito. Käytimme tällä kertaa kauramaitoa, joka toimii oikein hyvin. Makeutusta emme laittaneet ollenkaan, mutta hunaja olisi oiva lisä! Kannattaa kurkata Tiian blogista tarkemmat ohjeet, jos mielitte kokeilla jääkahvia, sillä meillä ollaan aina vähän suurpiirteisiä mitä tulee kaikkiin ruoanlaittoon liittyviin ohjeisiin (puhun vain itsestäni).
Miehen hauskaa huumoria lätkiä noita Iittalan tarroja yllätyksellisiin paikkoihin, kuten Anttilan neljän euron lasipulloon.
Koitimme keksiä sopivia päiväretkikohteita Helsingin läheisyydestä ja muistimme, että ystävämme oli ehdottanut jo alkukesästä Villinkiä, saarta itäisessä Helsingissä. Otimme pyörät alle ja suuntasimme Jollakseen, josta lähti venekyyti Villingin saareen. Ajatuksenamme oli syödä Villa Villingenäsissa ja tutkia saarta. Reissu todellakin kannatti, sillä saarihan on aivan mahtava!
Päädyimme lopulta tarpomaan saarta oikein urakalla, vaikka olin ajatellut, että retki on lähinnä idyllistä kävelyä saaren ympäri. Miehelle jokainen retki tarkoittaa patikoimista kaikkein hankalimpien ryteikköjen läpi yksityisalue-kylttejä kaihtamatta. Tulipa sitten heitettyä ballerinat kassiin ja käveltyä paljain varpain metsät, kivet, kalliot ja kävyt jalkojen alla. Lopulta tuo paljasjalkakävely tuntui oikeastaan vain ihanalta ja seikkailujen jälkeen ruoka maistui.
Napsin saaresta luontokuvia niin paljon, että niistä riittäisi taas tusinaan luontokirjaan, mutta ajattelin että teitä ehkä kiinnostaa kuitenkin enemmän Villa Villingenäsin ihanan rento miljöö ja tunnelma kokonaisuudessaan. Edelleenkään kesämökki- ja puutarhakuume ei ota laantuakseen, kun näkee näin kauniita paikkoja.
Ruoka oli oikein maittavaa (ja kaunista) ja miljöö niin viihtyisä, että uusi retki on taatusti tehtävä. Suosittelen lämpimästi!
Tervehdys ihanat! Aikamoinen blogihiljaisuus taas täällä puolella, mutta kyllä te tiedätte ettei kesällä paljon koneella istuskella. Kesä on retkiä ja mökkeilyä ja kotona käydään vain kääntymässä. Ja silloin kun käydään, niin lähinnä nukkumassa tai syömässä. Kesän parhaisiin puoliin kuuluukin ehdottomasti kesäruoat ja niiden helppous.
Erilaisten salaattien variointi on loputonta ja kasviksia syödään vaihdellen raakana tai paistettuna fiiliksen ja reseptin mukaan. Tai sitten unohdetaan reseptit ja syödään vähän kaikkea mitä kaapeista löytyy. Hedelmiä rouskutetaan päivittäin ja marjat poimitaan itse aina kun mahdollista. Tänään satuimme kävelemään lounasaikaan metsätiellä ja nälkää sai hyvin venytettyä vadelmapuskien, mustikoiden ja varhaisimpien puolukoiden avulla.
Täydellinen raastesalaatti syntyy helposti: raastetaan kaikenlaisia kasviksia, esimerkiksi kesäkurpitsaa, punajuurta, porkkanaa ja vaikka omena. Mukaan sekoitetaan jogurttikastike turkkilaisesta jogurtista, joka on maustetettu tuoreilla yrteillä ruususuolalla, mustapippurilla ja sitruunalla.
Välillä iskee pastanhimo ja silloin tehdään avokadopastaa tai hyödynnetään taas kauden herkkuja eli herneitä, porkkanoita ja yrttejä ja tehdään “kesäkeittomainen” pasta korianterilla ja chilillä maustettuna.
COSY HOME 