Haaveissa viherkasviparatiisi

Haaveilemme seinästä tai nurkkauksesta täynnä viherkasveja. Aina kun kodissa tulee joku ongelmakohta, päätämme yhteistuumin, että ” tuohonhan sopisi joku viherkasvi “. No, sitten siihen tulee viherkasvi ja ongelma on ikään kuin ratkaistu. Kas, kuinka helppoa. Harmi, että vaatehuoneeseen ja vessaan ei voi tunkea viherkasveja.

Pidän isoista, “perinteisistä” kasveista, kuten peikonlehdistä. Haaveilen fiikuksesta ja anopinkielestä, vähän limoviikunastakin. Kanssa-asuja viljelee yrttejä keittiössä, pienessä yrttipuutarhassa ja valitsee viherkasveja niiden huoneilmaa puhdistavien ominaisuuksien perusteella. Yhteistuumin hoidamme kasveja välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Mitä pienempi kasvi, sitä varmemmin se unohtuu takan reunalle kärvistelemään.

Jossain vaiheessa ikkunalauta oli täynnä kasveja, mutta aloin kaipaamaan lisää valoa, joten niitä on siirretty nyt muuallekin. Saimme ystävältäni pari roikkukasvia ja ison värinokkosen, joka on silmäteräni.

Sunnuntaisunnuntaisunnuntaiiiiiiiiiiiii!

Eipä mulla muuta. Nauttikaa, toivottavasti sielläkin paistaa aurinko!

 

The Exhibitionists

Sunnuntai on tällä hetkellä viikon ainoa vapaapäiväni. Sen johdosta päätin, että sunnuntaisin teen vain ja ainoastaan kivoja asioita. Niitä ovat tietenkin aamupalat, lukeminen, kirpparit, näyttelyt, kahvittelut ja ystävät. Noin esimerkiksi.

Siispä viime sunnuntaiaamun aloitin pitkällä kotibrunssilla ja aamun lehdellä. Sen jälkeen suuntasin kirpparille ja katsomaan Anna Retulaisen näyttelyä. Korviin oli myös kantautunut uutinen uudesta, kiinnostavasta kahvilasta nimeltä The Exhibitionists, joka oli ilokseni auki sunnuntaisinkin, joten sinnehän oli tietenkin suunnattava. Ja eihän kahvila, jossa voi pelata ristiseiskaa kissakorteilla ja jossa on hyllyt täynnä kauniita kirjoja luettavaksi ja lainattavaksi, voi olla muuta kuin kiva. Aion mennä uudelleenkin.

Kirjatkaapas siis sinne” kahvilat, joissa on käytävä “-vihkoonne uusi tulokas:  The Exhibionists Museokatu 28, Helsinki.

Mitä kivaa sitä keksisi ensi sunnnuntaiksi?

 

Keittiön värit

Kaivoin jalustan esiin ja koitin kuvata kotia hämäryydestä huolimatta. Keittiön väriläiskät syntyvät arkisista asioista, joiden on syytä olla nättejä, kun niitä joutuu päivästä toiseen tuijottelemaan. Tiskirättiepisodista viisastuneena rätit ovat vaihtuneet Kiertin pestäviin rätteihin. Keittiöliinoja tulee ehkä hamstrattua yli tarpeiden, mutta kun niitä on niin vaikea vastustaa ja ovat kovassa käytössä sekä astioiden kuivaamisessa, käsien pesussa, että leivontaliinoina.

Sinä päivänä, kun aurinko paistaa sisään ikkunoista, eikä tarvitse koittaa muokata keltaisia kuvia siedettäviksi, hihkun ilosta!

Kaappikaunotar

Vielä kerran, onnellista ja energistä uutta vuotta teille kaikille! Tuntuu hassulta, että joulu meni rytäkässä ohi, uudenvuoden juhlat siinä samassa ja nyt ollaan taas pamahdettu työläisiksi arjen keskelle. Tai siis sellaiset ovat omat fiilikset. Päätin, että tulevat talvipäivät menevät hyvin ja omalla painollaan ja keskityn vain olemaan tyytyväinen ja rauhallinen, enkä suostu stressaamaan mistään. Helposti sanottu ja tehty, eikös vain. Valoa kohti.

Olen nauttinut jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut viettää uudessa kodissa. Kivaa, että on koti, jossa hengailee joku toinenkin. Se on oikeastaan ihan hirmukivaa.

Koitan saada taas myös blogin päivitystahtiin hieman virtaa. Kiitos paljon, kun olette jaksaneet seurata silti mukana, vaikka täällä onkin ollut hiljaista! Ja nyt väsyneen naisen lörpöttelyt sikseen ja asiaan, eli kaappiin!

Kotiutimme vanhan liinavaatekaapin ennen joulua ihanasta Olkkari-liikkeestä. Tarvitsimme lisää säilytystilaa ja nimenomaan kaappia, johon saisi piilotettua kaiken paperisälän ja tavarat, jotka lojuvat pöydillä ja lattialla. Ihastuimme kaappiin, sillä se toi mieleen meillä lainassa olevan vitriinikaapin.  Väri on aivan sama, kuten myös pyöristetyt kulmat. Sovitimme kaappia olohuoneeseen vitriinikaapin seuraksi, mutta se olikin vähän liikaa ja kaappi löysi paikkansa makuuhuoneesta.

Kuten huomaatte, pieni järjestelijä on päässyt vauhtiin. Luultavasti Mokosta löytämäni lintujuliste saa jäädä ja “muistitaulu” siirtyy työpöydän ylle. Paitsi, että minulla ei ole vielä työpöytää.

Hei, orkidea kukkii! Avasi kaksi nuppua uudeksi vuodeksi. Olkoon se hyvä merkki.