Keittiössä voi jo kokata!

Hei te kivat! Minä olen ajatellut luovuttaa ainakin pariksi päiväksi kodin järjestämisestä ja siivoamisesta, sillä keittiö on edes jokseenkin kunnossa ja siellä voi jo ainakin syödä ja laittaa ruokaa. Se riittää. Asiat tulevat hakemaan ( itseni tuntien ) paikkaa varmasti niin kauan, että parempi väläytellä tänne vaan ronskisti keskeneräisiä kuvia ja olla välittämättä romunurkkauksista ja pölypalloista.

Astioille on kerrankin niin ruhtinaallisesti tilaa, että en tiedä miten ne järjestäisin ( oi mikä ongelma! 😀 ). Seinään olen ajatellut isoa taulua, jonka löysin taidemuseon kaupasta. Se on vielä kehystyksessä lapsuuskaupungissani, joten testasimme seinään väliaikaisesti tuttua love-julistetta. Se tuntuu jotenkin hurmaavalta ja uudelta tässä ympäristössä, joten ehkäpä jääkin  niille sijoilleen.

Vuokra-asunnossa ei voi vaikuttaa kaikkeen ( luen moniin asioihin ), kuten vaikkapa boordeihin. Mutta ihastunut kun olen, niin jopa boordit ovat ihan sympaattiset (!), joten tervetuloa elämääni oi boordit, kaikissa huoneissa. Keittiöön olemme suunnitelleet pitkää pöytää, johon mahtuisi paljon ystäviä aamupalalle, mutta väliaikaisena saa toimia sievä, vanha pikkupöytä.

Saisinpa teidät tänne järjestelemään ja suunnittelemaan! Minulla on ihan ideat hukassa. Huomaan kuitenkin, että yhä ja aina vaan minua viehättää sellaiset itsekseen, vahingossa syntyneet sommitelmat. Mitä vähemmän miettii ja suunnittelee, sitä parempi. Sellainen ei ihan justiinsa.

Advertisements

Lempeä sunnuntai

Sunnuntain soisi jatkuvan ikuisesti. Katoimme aamiaisen olohuoneeseen.  Sohvalla löhöilyä, lukemista, sunnuntain soundtrack, joka on minulle usein Michael Kiwanukaa ja muuta lempeää ja leppoisaa. Kahvia ja eilisen herkkujämiä. Kiirettömyyttä. En ole vielä ihan valmis huomisen alkavaan työviikkoon. Takaisin sohvalle viltin alle siis…

Kiireetöntä sunnuntai-iltaa sinnekin ja voimia alkavaan viikkoon!

Hiljalleen

Hei te siellä ja kiitos paljon ihanista kommenteistanne ja onnitteluista! Hyvin väsynyt tyttö toivottelee terveisiä uudesta kodista! Kylläpä muutto ottaa koville, vaikka totesinkin heti sen jälkeen, että menipä kivuttomasti. Seuraavana aamuna heräsin kuitenkin maailmanluokan päänsärkyyn, hartioiden jumitukseen ja pohjetukokseen ( keksin tuon sanan itse ). Voi huono kunto sentään.

Nyt on kuitenkin ihanaa olla täällä uudessa kodissa. Tavarat ja huonekalut eivät ole vielä löytäneet oikeita paikkoja ja suurin osa majailee vielä lattialla. Keittiöstä kuuluu poran ääni, kun mies kiinnittelee parhaillaan hyllyjä seinään. Pyykkivuoret odottavat pesukoneen asennusta ja töissäkin pitäisi käydä kaikki illat. Hiljalleen hyvä tulee, siis.

Emme ole hankkineet uuteen kotiin mitään uutta, mutta kummasti sitä huomaa tarvitsevansa kaikkea, koska tämä koti asettaa erilaiset tarpeet. Valjastin poikaystävän kirjahyllyn uuteen käyttöön astiakaappina, joten kirjaongelma tulisi ratkaista jollain tapaa. Kaipaan myös kipeästi neuvoja, miten olette ratkaisseet kivalla tavalla työpisteen? Työpiste käsittää meillä valtavan kokoisen tietokoneen monitorin ja kaikenlaista johtoa ja laatikkoa. Tarvitsemme siis tietokonepöydän ja työtuolin. Jos joku vinkkaa työtuolin, joka ei näytä rumalta, eikä maksaisi miljoonaa, niin voi pojat!

Poikaystävän televisio on sitten vielä isompi kapistus ja ajattelin vain leikkiä, että se on iso musta taulu, huoh. Mutta minkä päälle sen laittaisi? Saa lähettää inspiraatiokuvia osoitteeseen cosyhomeblogi@gmail.com tai kommenttiboksiin. 😉 Kumma muuten, että sisustusblogeissa ei koskaan näy kuvia telkkareista ja tietokoneista. Allekirjoittanut ei tosin ole omistanutkaan televisiota ja kirjoittelee blogia vuosia vanhalla läppärillä.

Haluaisin muuten blogilomalle. Se ei tarkoittaisi lomaa blogeista, vaan lomaa sille, että ehtisin lukea teidän blogeja ja kerätä inspiraatiota! Kauhea ikävä tänne. Viime päivinä pelkkä koneen avaaminen vaan on tuottanut kipua silmissä. Pientä univelkaa havaittavissa.

Hei ihanaa viikkoa teille ja lupaan palailla pian!

Onnellisuustanssi

Uusi koti, olet ihana.

Saatiin tänään avaimet ja käytiin pyörimässä ympyrää uudessa kodissa ja ihmettelemässä sitä, että on tilaa. En vieläkään oikeasti osaa kuvitella, että ihan kohta ollaan jo tuolla. Pudistelen nytkin vain päätäni ja ihmettelen.

Silloin, kun kävimme katsomassa asuntoa, silmäni iskeytyivät ihaniin, mintunvihreisiin tikkaisiin. Toivoin, että ne olisivat jääneet asuntoon ja oi sitä riemun määrää, kun ne löytyivät tänään vaatehuoneesta! Poikaystävä totesi, että olisin luultavasti ollut yhtä onnellinen jos olisin saanut pelkät tikkaat, ilman asuntoa. No ei se kovin väärässä ole.

Tunnelmaa Café Köketissä

Hei! Olen jo pitkään halunnut kertoa teille mitä puuhailen silloin, kun en maalaa työhuoneella, notku kotona villasukissa blogien äärellä tai huitele ystävien kanssa siellä sun täällä. No, häärin tiskin takana hurmaavassa kahvilassa nimeltä Café Köket! Hain kahvilaan töihin, koska halusin kokeilla jotain itselleni ihan uutta ja saada vastapainoa omalle taiteelliselle työlle. Onneksi hain ( ja pääsin ) juuri tähän kahvilaan, sillä Café Köket on mainio sekoitus asioita, joista pidän.

Huomaatte varmaan jo? Värikkäät astiat, rento sisustus, hyvä kahvi, smoothiet ja itse leivotut herkut. Kun tähän lisätään vielä taidenäyttelyt, tapahtumia, kuten jooga– ja kirpparibrunssit ja maailman suloisimmat työkaverit, niin se on siinä sitten. Kahvila, jossa on kiva notkua työpäivän ulkopuolellakin. ( Ainoa miinus on, että pullalakkoa on vaikea pitää. Voi, niin vaikea! )

Testasin ystävieni kanssa viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa Köketin brunssin, joka oli runsas ja tosi hyvä, joten voin nyt lämpimästi suositella sitä teillekin!

Köketissä on myös ilmainen langaton netti, joten suosittelen työpisteen siirtämistä herkkupöytien ääreen. Kahvilaan voi marssia joko oma kone kainalossa tai lainata kahvilan konetta.

Tällä hetkellä Köketissä on esillä Jussi Hellstenin hieno valokuvanäyttely Helsinki365 – A year in photos. Näyttelyyn ehtii tutustua vuoden loppuun asti.

Laittakaahan kahvilan nimi to see-listalle ja tulkaa moikkaamaan, jos liikutte lähistöllä!

Café Köket, Aleksanterinkatu 16, Senaatintorin liepeillä.

Toinen koti

Hei lempilukijani ja kiitos tuhannesti ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaoitte tarinoitanne! Luotan, että jaksatte vielä toisenkin kuvatulvan, sillä keksin että teistä voisi olla hauskaa nähdä vilaus myös tulevan kämppikseni kodista. Olen kuvannut tätä kotia kaikkina vuodenaikoina.  Valo on usein kaunis. Tulen kaipaamaan varsinkin parveketta ja isoa kylpyhuonetta. Ja tunnelmaa, taas kerran. ( Vaikka en minä varmaan oikeasti tule kovinkaan mitään kaipaamaan, sillä uusi koti hurmasi kyllä heti, kun sinne astui sisään. )
Asukkaan harrastukset käyvät hyvin ilmi kuvista. Jaamme saman intohimon valokuvaukseen ja ruoanlaittoon. Vaikka minun intohimoni on kyllä enemminkin ruoan syöminen kuin laittaminen, jos ollaan totuudenmukaisia.

 

Ensi viikolla jo muutetaan! Olen niin innoissani, että soittelen poikaystävälle levottomia yöpuheluita kaikesta elintärkeästä, kuten että ” Alepan banaanilaatikot on ihan mahtavia ja niitä on aina tarjolla ja vitsit kun kivaa kun niistä saa yhdestä laatikosta kaksi jos sen kannen ottaa kanssa laatikoksi ja hei vähän kivaa sitten kun saa sen avaimen ja voi mennä availemaan ja tutkimaan kaikkia kaappeja sinne ja hei arvaa löysin sellaset eläinkortit seitkytluvulta mä en saa unta kun mun varpaat palelee ja no hyvää yötä sitten joo “. Armoa toiselle, tulisi jo ensi viikko!

 Kivaa viikonloppua!

P.S. WordPress viettää näköjään myös viikonloppua, eikä suostu tekemään välejä kuvien ja tekstin väliin ja heittelee niitä miten sattuu.

Toinen ja viimeinen kuva eivät ole minun ottamiani.

 

Koti…ja uusi koti!

Hei ihanat ja pahoitteluni, kun blogissa on ollut niin hiljaista! Työt ovat vieneet aikaa ja harmaus hieman latistanut valokuvausintoa, mutta nyt saatte kerralla kunnon kuvaryöpytyksen.

Olen asunut tässä tunnelmallisessa Töölön kodissa pitkään ja vielä kahteen kertaan. Parasta pienessä kodissani on iso ja leveä ikkunalauta, lautalattia, korkeus, kaasuliesi- ja uuni, pieni kylpyamme, sijainti ja maailman ihanimmat vuokranantajat. Ja tietysti se, että tähän kotiin liittyy niin paljon muistoja. Ei vain omiani, vaan myös muutamien ystävieni, jotka ovat asuneet joskus tässä kodissa.

 


Ja arvatkaa! Pian muutan uuteen kotiin ja yksi kiva poika muuttaa minun kanssa! Tämä tuli yhtä nopeasti teille, kuin minulle ( ja meille ). Syynä on niin ihana koti, ettei sitä voinut olla ottamatta. Huippukivaa, vaikka jännittää! Olen varma, että siitä tulee maailman hauskinta! Toki olemme käyneet kauhukeskusteluja siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se on asenteesta kiinni. Ja siitä, että suvaitsee sen, että toinen kokoaa voileivän ihan väärin ja pitää rumia kotihousuja.

Mitä mieltä te olette? Asutteko yksin vai yhdessä? Kullanarvoisia parisuhdevinkkejä yhdessä asumiseen? 😉