Sinistä

Helsingissä taivas on harmaa ja sataa, joten sinisen taivaan toivossa kuvasin sininiä asioita. Kuvat ovat yhtä puuroisia kuin harmaa taivaskin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan keskitytään mieluummin ihailemaan pikkuruista bambia! Sain sen äidiltäni vasta nyt ja sen on kuulemma mummoni antanut minulle kun olen ollut pieni. Olen niin iloinen, että sain sen vasta nyt, sillä tiedän että muuten sitä ei enää olisi! Bambi saa asustella tuossa pikkuruisessa laatikossaan vaaleanisinisessä pumpulissa, sillä en uskalla käyttää sitä. Hukkaisin kuitenkin.

Nyt toivotan teille ihanaa viikonloppua, nauttikaa!  Sunnuntaina kuulemma pitäisi olla lämmintä ja aurinko paistaa, joten se on loistava päivä tehdä sunnuntaikävely Kuvitelma- kuvataidemyyjäisiin!

Mustaa ja valkoista

Tämä perjantai on niin kaunis ja aurinkoinen, että värien sijaan tänään mustavalkoisia kuvia. Kuvissa on monia lempiasioitani, kuten Pentaxin vanha järjestelmäkamera, joka on ikuisuuslainassa ystävältäni. Valokuvia ajalta, jolloin vielä kuvasin filmille juuri tuolla kameralla, ollessani vaihdossa Glasgow’ssa valokuvauksen osastolla. Oi, voisinpa palata hetkeksi siihen aikaan! Jonain päivänä vielä otan tuon filmikameran taas käyttöön. Houkuttaa kovasti! Joy & Live-kortit ovat ihastuttavan Johanna Lehtisen suunnittelemat. REVS-lehdet ovat minusta niin hienoja, että huokailen jo pelkästään kansia katselemalla! Olen niin ylpeä, että ystävieni huivi ja kimono löytyvät lehden sivulta 17! Jee, hyvä Haldin!

Mieheltä omittu ruutupilkkuhuivi ja Finlaysonin kangaskassi ovat tehokäytössä aina.

 

Femme fatale-laatikko on luultavasti 80-luvulta ja pelastin sen roskiskohtalolta ollessani aikoinani töissä alusvaateliikkeessä. Pilkkukupit ovat Clas Ohlsonilta, kuten myös pilkkupaperi, jolla olen päällystänyt laatikot.

Nyt ulos, sillä minä sain vilkkaan koirakaverin kylään viikonlopuksi. Se ja tämä aurinko piristää niin paljon, että aion laittaa keväiset sukkahousut ja punaista huulipunaa. Kokeilin jo aamulla, virkistävää kertakaikkiaan, sanoo nainen, joka ei koskaan ole oppinut huulipunien päälle.

Aurinkoista ja kivaa viikonloppua teille ja kertokaahan jos teillä on jotain kivaa tiedossa!

Punaista

 

Heiiii, nyt minua kyllä huijataan. Ei voi taas olla perjantai! Viikot menee niin nopeasti, että kohta tämä blogi on täynnä vain perjantain värejä! Apua! Voin tietysti ajatella tämän niinkin, että olen ehtinyt tehdä kaikkea muuta kuin bloggailla, joka pitää kyllä kutinsa. Olen ulkoillut monena aamuna auringossa ja nauttinut ystävien seurasta aamupaloilla ja teehetkillä, käynyt katsomassa ihan mahtavan hyvän dokumentin ja oikeasti tehnyt myös paljon töitäkin ( jotta ette ihan laiskuriksi luule ). Olen “saanut” olla peräti kuusi päivää poissa niistä niin kutsutuista palkkatöistä ja voinut pyhittää nämä päivät maalaamiselle. Se on ollut parasta.

Kuvassa ystävältä saadut ( ja kauan himoitsemani ) punaiset korkkarit, jotka kaipaavat suutaria, paras eväs=omena, vanha henkari, mummolta saatu maatuska, lapsuuden View-Master, kirpparilta löytynyt vanha kouluvihko ( jee! ) ja kirjoja. Uusin kirjoista on päällimmäinen Äiti-Venäjän aapinen, jonka ostin viidellä eurolla Tiedekulmasta ( suosittelen kulman Ihana-kahvilaa ). En ole vielä lukenut kirjaa. Onko joku teistä?

Vihreä perjantai / Green friday

 

Vihreä on kyllä syvä ja elinvoimainen väri. Kuvassa komeilevat ei niin elinvoimaiset viherkasvini, jotka sinnittelevät kevättä kohti. Orkideat ja palmuvehka, jonka olen joutunut pilkkomaan moneen osaan siinä toivossa, että joku oksa lähtisi kasvamaan uudelleen. Vihreäkivinen sormus, joka on tänäänkin sormessa, on kirpparilöytö, kuten myös eripariset kupit. Etualalla olevan lasiesineen funktiota en ymmärrä, mutta olen pitänyt siinä pitkää kynttilää. Se on äidiltäni. Oikealla olevat lasikipot pelastin ystävän muutosta. Ne ovat oikeastaan aika karmaisevat, mutta syvä väri silti houkutti. Herman Hesse on yksi suosikkikirjailijoistani. Varsinkin Siddharthan jaksan lukea aina vain.

Perjantain väri: ruskea

 

Tämän perjantain väriksi valikoitui ruskea. Äidiltäni löytyy paljon ruskeaa lasia ja koska olen nyt täällä Uudessakaupungissa, niin kuvasin perjantain värin täällä. (  Oli hieman vaikeaa otsikoida tätä postausta, sillä ” ruskeaa perjantaita” ei kuulosta ehkä niin kovin houkuttelevalta. ) Kuvasta löytyy vanhoja apteekin pulloja, sillä äitini työskenteli 70-luvulla Hangon apteekissa ja lasipullot ovat siis peräisin sieltä. Kuvassa oikealla on metallinen maitopulloteline, jonka muistan lapsuuteni ruokapöydästä.  Se oli aina käytössä. Neliön kynttilänjalan äitini on saanut joltain pojalta, joka oli häneen ihastunut, hihih. Rakkaus oli yksipuolista. Kahvipannu on minun mummoltani ja maljakko kummitädiltäni.