Marraskuun ensimmäinen / The first of November

     auringonlasku-1

Muistan kun vuonna 2008 istuin lähijunassa matkalla silloiseen työpaikkaani. Katselin ulos junan ikkunasta ohikiitävää maisemaa. Yhtäkkiä suupielet nousivat ylös ja hymyilin onnellisemmin, kuin muistan koskaan hymyilleeni, lähestulokoon hihittelin itsekseni. Kaivoin puhelimen laukusta ja soitin äidilleni. “Et arvaa miten onnellinen mä oon, siis niin onnellinen, kun yhtäkkiä tajusin jotain! En odota mitään, siis en yhtään mitään! Enkä äsken edes miettinyt YHTÄÄN mitään. Ainahan mä odotan jotain, perjantaita, viikonloppua, juhlaa, tapaamista, kesää, sunnuntaita, lomaa…

jotain.    

  varinokkonen

Yhtäkkiä tajusin, etten odota mitään, siis en yhtään mitään. En mieti mennyttä, enkä tulevaa. Ihan mahtavaa, siis mä en oo koskaan kokenut mitään tällaista! Nyt itken vaan siks, kun oon niin onnellinen tästä, että voi olla mahdollista olla hetken ajattelematta ja odottamatta mitään!”

fruits

Vuosia myöhemmin äitini soitti minulle ja kysyi, että mikä se olikaan se ajatus silloin, kun kerran soitit ja kerroit oivaltaneesi jotain.

Jokin ymmärrys hetkessä elämisestä.

fruits-1

Viime aikoina olen taantunut teini-ikäisen tasolle. Mietin mistä kaikki rauhattomuus kumpuaa. Huomaan, että taas odotan. Odotan, että saan aikaa olla yksin ja sulkea puhelimen.

auringonlasku

fruits-2

Haluaisin matkustaa hetkeksi rauhalliseen paikkaan. Haaveilen isoista tiloista, avarasta näkymästä, horisontista, vihreydestä, kosteasta ilmastosta, merestä, hiljaisuudesta ja rauhasta.

varinokkonen-1

window-ikkuna

auringonlasku-2

Mitä teille kuuluu?

How are you? I’m fine, just looking for a peaceful state of a mind. 

Advertisements

11 thoughts on “Marraskuun ensimmäinen / The first of November

  1. Miten koskettava postaus!Minäkin odotan laillasi.Odotan, että voisin aloittaa ja viettää päiväni rauhassa,keskittyen minulle tärkeisiin juttuihin,ilman muualta tulevia velvoitteita.Uskon, että saisin taas valtavat luovat voimani vapaaksi sieltä “verkkokellarista”, jossa ne nyt sisälläni lymyävät.Vaatisi isoja ja rohkeita muutoksia ja en oikein uskalla ottaa niitä pelottaviakin askelia ja vapauttaa itseäni uudelle.Joten, odotan ja haaveilen…

    • Mirjam-Matilda, kiitos paljon! Kuulostaa niin tutulta ajatuksesi. Taidamme olla vähän samassa tilanteessa. Koitan opetella sanomaan ei useammin ja kuuntelemaan enemmän itseäni. Liian paljon sitä laittaa energiaa kaikkeen ympärillä olevaan ja sinkoilee sinne tänne, vaikka olisi hyvä keskittyä välillä vain olennaiseen. Ja joskus se olennainen on hukassa.
      Toivon että löydät rohkeuden ja uskallat antautua uudelle! Se on aina pelottavaa, mutta toisaalta sen jälkeen saatat miettiä, että miksi et tehnyt sitä aiemmin. Kaikki muutokset ovat usein lopulta hyviä ja antavat niin paljon, vaikka alku voi ollakin vaikeaa. Toivon sinulle ihanaa syksyä, energiaa ja aikaa omille jutuille!

  2. Hetkessä elämisen taito on minulla tullut iän myötä. Se ON mahtavaa, kun ei sillä tavalla odota mitään. Nauttii tästä hetkestä ja arjesta. Tietysti sitä edelleen odottaa lomaa ja rauhallisimpia aikoja, mutta noin niinkuin muuten. Tämä hetki nyt ja tässä on parasta.

    • Saara, kuulostaa ihanalta! Mullakin ois varmaan jo pitänyt iän myötä tulla, mutta on näköjään vähän myöhässä, heh.
      Toisaalta ajattelen, että osaan kyllä keskittyä hetkeen ja nauttia, kun vain annan itselleni sen ajan ja mahdollisuuden rauhoittua. Nautitaan!

  3. Olipa ihanaa luettavaa. 🙂 Minullekin kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Töiden takia pitää kiirettä, joten bloggaaminen/kommentointi on jäänyt vähäiseksi. Työympäristöni on kaunis ja rauhoittava, siitäkin blogissa lisää jossain vaiheessa. Tällä hetkellä on kaikin puolin hyvä olo. Näillä fiiliksillä uuteen viikkoon. 🙂

    • Hurmioitunut, kiva kuulla! 🙂
      Ihanaa, että sulla on rauhoittava ja nätti työympäristö. Se on tärkeää ja motivoi paljon enemmän. Tulin iloiseksi siitä, että vaikutat onnelliselta! Kivaa viikkoa!

  4. Olen miettinyt, että tuo hetkessä eläminen varmasti iän myötä korostuu ja se ettei koko ajan odota jotain tapahtuvan. Itse koen hetkittäisiä tässä ja nyt fiiliksiä ja ne jos mitkä ovat aivan ihania. ❤

    Voi miten kauniita kuvia. Ihanaa viikkoa sinulle!

    • Marie, uskon myös tuohon. Kun vielä oppisi sanomaan useammin ei, ja ottamaan rennommin.
      Ainakin iän myötä osaa olla armollisempi itseä kohtaan ja osaa paremmin kuunnella itseään. Välillä vain on sellaista vaiheilua. 🙂
      Tässä ja nyt fiilikset on parasta!
      Kiitos Marie, ihanaa viikkoa sulle myös!!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s